Surun käsittely

Raskaudenaikainen menetys aiheuttaa lähes poikkeuksetta surua. Olet menettänyt paitsi sisälläsi kasvaneen pikkuisen elämän, myös perhettäsi ja tulevaisuuttasi koskevat odotukset, unelmat ja toiveet.
Raskausviikot eivät korreloi surun voimakkuutta. Varhaisten raskausviikkojen määrä ei automaattisesti tarkoita pienempää surua. Usein positiivisesta raskaustestistä asti luomme mielessämme suuria haaveita ja mielikuvia tulevaisuudesta, joiden on tarkoitus kestää läpi elämän. Vauva on ollut alusta asti todellinen ja olemassa. Jokaisessa raskauden vaiheessa koettu menetys on valtava.
 

Surun voimakkuus ja kesto ovat yksilöllisiä ja myös se miten ihminen surua käsittelee, vaihtelee paljon. Ei ole olemassa jotain tiettyä oikeaa tapaa surra vaan jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan. Joskus raskaana ollut vanhempi kokee surun voimakkaampana, koska hän on saattanut ehtiä kokea fyysisiä muutoksia kehossaan. Myös raskaudenaikaisen menetyksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aiheuttama fyysinen kipu kohdistuu nimenomaan raskaana olleeseen. On kuitenkin tärkeää muistaa, että puoliso suree, vaikka kokemus kokonaisuudessaan voi olla hänen näkökulmastaan erilainen ja hän voi käsitellä surua eri tavalla kuin raskaana ollut vanhempi. Löydät puolisolle suunnattua tietoa ja tukea sivuiltamme Tukea-otsikon alta Puolisolle-osiosta (tulossa myöhemmin). Vanhempien lisäksi surua kokee usein myös lähipiiri.

Miten suru ilmenee

Suru itsessään on tärkeä tunne, jota ei kannata sivuuttaa. Surun tehtävä on auttaa ihmistä sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. Se ilmenee monenlaisina tunteina, ajatuksina ja tuntemuksina. Voimakkaan surun keskellä on tavallista, että nukkuminen ja ruokahalu kärsivät. Suru voi ilmentyä muun muassa itkuisuutena, herkkyytenä, ärtyneisyytenä tai vihaisuutena. Jotkut vetäytyvät sosiaalisista kontakteista. Osalla suru lisää kontaktin tarvetta ja tarvetta puhua ja käsitellä asiaa monipuolisesti. Hyviä keinoja puhumisen lisäksi voi olla esimerkiksi kirjoittaminen tai musiikin kuuntelu. Toisille surun käsittelyssä auttaa ajatusten siirtäminen muualle erilaisten aktiviteettien avulla. 

Suru voi tuntua myös erilaisina kehollisina tuntemuksina, muun muassa päänsärkynä, vatsakipuna, pahoinvointina, sydämentykytyksenä, rytmihäiriöinä tai huimauksena. Raskaudenaikaiseen menetykseen liittyvien fyysisten kipujen lisäksi myös suru itsessään voi tuntua erilaisina kiputiloina kehossa. Myös erilaiset keskittymis- ja muistiongelmat ovat tavallisia. Osalla oireet voivat olla todella voimakkaita, kun taas joillakuilla niitä ei ole oikeastaan laisinkaan. Kaikenlaiset tavat reagoida ovat normaaleita. Surun kokemus on aina yksilöllistä ja sama ihminen voi kokea surun eri elämäntilanteissa eri tavalla.

Nykyisen ymmärryksen mukaan suru ei ole selkeissä vaiheissa etenevä lineaarinen prosessi, vaan se kulkee aalloittain. Niinpä saatat palata samoihin ajatuksiin ja tunteisiin uudelleen ja uudelleen juuri kun ajattelit, että suru alkaisi väistyä. Toisina hetkinä suru on voimakkaampaa ja toisina hetkinä se on siedettävämpää. Tämä on täysin normaalia.
Suru muuttaa ajan kanssa muotoaan, vaikka ikävä ja kaipaus kulkevat aina jollain tavalla mukanasi. Surusta ei siis päästä täysin yli, vaan sen kanssa opitaan elämään.

Tunteiden hyökyaalto

Menetyksen kokenut kokee usein monia vaikeita tunteita, kuten kateutta, katkeruutta, vihaa, pelkoa ja syyllisyyttä. Saatat esimerkiksi kokea katkeruutta tai epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, kun näet raskaana olevia tai vauvoja tai kuulet lähipiiristä raskausuutisia.
Tästä voi seurata vielä syyllisempi olo, kun ei ei pysty iloitsemaan aidosti toisen onnesta.
Se on kuitenkin täysin luonnollista kun itse on menettänyt niin paljon.
Nämä tunteet voi olla erityisen vaikea hyväksyä, koska kukaan ei haluaisi tuntea niitä.
Näissä tilanteissa on tärkeää erottaa, että vaikka saatat kokea monenlaisia katkeria tunteita muita kohtaan, se ei tarkoita, että olet epäreilu tai huono ihminen. Olet vain kokenut valtavan menetyksen ja kaikenlaiset tunteet, ikävätkin, kuuluvat surupsosessiin.

Voi myös olla, että pelkäät menetyksen osuvan kohdallesi uudestaan. Saatat syyttää itseäsi menetyksestä, vaikka järjellä ymmärtäisitkin, että et ole voinut asialle mitään.
On hyvä muistaa, että nämä kaikki tunteet ovat menetyksen jälkeen täysin luonnollisia etkä ole niiden kanssa yksin. Voimakkaankin surun kohdalla voi olla lohdullista ajatella, että mikään tunne ei kestä ikuisesti.

Vaikka menetys voi olla kokonaisvaltaisesti lamaannuttava kokemus, on ihan tavallista, että sureva tuntee ajoittain myös positiiviseksi miellettyjä tunteita. On täysin sallittua kokea ilon ja tyytyväisyyden tunteita, vaikka onkin kokenut menetyksen. Saatat esimerkiksi kokea suurta rakkautta ja kiitollisuutta menetettyä pikkuistasi tai tukenasi ollutta puolisoasi tai läheistäsi kohtaan tai olla ylpeä ja voimaantunut siitä, kuinka hyvin olet itse pärjännyt raskaan kokemuksen keskellä. Surun käsittely ei myöskään tarkoita, etteikö elämässä saisi ja kannattaisi tehdä myös mukavia ja itselle hyvää mieltä tuovia asioita.
On tärkeää vastapainoa surun käsittelylle ajoittain tehdä jotain mielekästä, vaikka se ei täysin samalta menetyksen jälkeen tuntuisikaan. Saat myös nauraa ja nauttia elämästä - se ei tarkoita etteikö pikkuisesi olisi aina sydämessäsi.

Monesti läheisensä menettäneelle lohtua tuovat muistot edesmenneen läheisen kanssa vietetystä ajasta. Raskaudenaikaisen menetyksen kokenut joutuu pitämään menetetyn muistoa yllä muilla tavoin, koska varsinaisia konkreettisia muistoja yhdessä ei ole useinkaan ehtinyt syntyä.
Se ei kuitenkaan tee menetyksestä yhtään vähäpätöisempää. Lohtua ja muistoja voi kerätä esimerkiksi hetkistä raskauden ajalta. Vaikka vauva ei ehkä virallisesti elänyt, oli hän kuitenkin olemassa. 

Raskaudenaikainen menetys on usein yksinäinen kokemus,
mutta surun kanssa ei tarvitse jäädä yksin

Raskaudenaikaisen menetyksen läpikäynyt saattaa ajoittain tuntea olonsa yksinäiseksi. Lähipiirin voi olla vaikea ymmärtää mitä menetyksen kokenut käy läpi. Tämä on aivan ymmärrettävää, mutta saattaa johtaa siihen, että läheiset sanovat ajattelemattomia kommentteja, jotka voivat satuttaa. Todennäköisesti he eivät tarkoita sanoillaan mitään pahaa, mutta on silti hyväksyttävää, että sanat satuttavat. Näistä asioista voi olla hyvä keskustella asianomaisen kanssa varsinkin, mikäli kommentit ovat toistuvia.
On myös tärkeä muistaa, että kaikki tunteet ovat näissäkin tilanteissa sallittuja.
Lohtua voi saada tuntemattomista ihmisistä, jotka ovat kokeneet vastaavanlaisia menetyksiä. Monet hyötyvät vertaistuesta ja netistä ja sosiaalisesta mediasta löytyykin monenlaisia epävirallisia ja virallisia vertaistukiryhmiä. Löydät jatkossa tarkemmin tietoa erilaisista raskaudenaikaisiin menetyksiin liittyvistä podcasteista, sivustoista ja muista vertaispalveluista sivujemme Lisää tietoa ja tukea -osiosta.

Surun kanssa ei tarvitse jäädä yksin, jos kokee kaipaavansa ulkopuolista tukea.
Akuutissa vaiheessa tukea kannattaa pyytää sinua hoitavalta taholta. Neuvolan kautta voi olla mahdollista päästä juttelemaan neuvolapsykologille. Sairaalassa taas on yleensä mahdollisuus keskustella sairaalapastorin kanssa. Apua voi saada myös esimerkiksi oman terveysaseman psykiatriselta sairaanhoitajalta tai muulta ammattilaiselta, työterveydenhuollosta tai kriisiavusta.
Erilaisista tukipalveluista voi kysyä lisää omasta neuvolasta tai sairaalasta. Monenlaiset tukimuodot ovat mahdollisia ja niitä kannattaa hyödyntää matalalla kynnyksellä.
Ei ole häpeä pyytää apua vaan osoittaa rohkeutta todeta, että tämä kriisi on liian suuri yksin, kaksin tai lähipiirinkin kanssa kannettavaksi. 

Lähteet

Mieli ry
Surevan kohtaaminen