Puolisolle

Raskaudenaikaisen menetyksen kohdalla huomio kiinnittyy usein raskaana olleeseen vanhempaan. Hän on potilas, jota hoidetaan ja hänen psyykkistä ja fyysistä vointiaan seurataan. Puoliso jää helposti tukea vaille, vaikka hän on kohdannut menetyksen siinä missä raskaana ollut vanhempikin. Käytämme tässä tekstissä sanaa puoliso, mutta tarkoitamme sillä yleisesti henkilöä, joka odotti raskaana olevan tavoin tulevansa vanhemmaksi. Tämä henkilö voi olla esimerkiksi isä, äiti, vanhempi, bonusvanhempi, kumppanuusvanhempi tai kumppani. Ymmärrämme myös, että parisuhteessa voi tulla ero raskauden aikana tai menetyksen jälkeen.

Puolison näkökulmasta katsottuna raskaudenaikainen menetys voi olla hyvin erilainen kokemus kuin raskaana olevan vanhemman. Tämän takia koemme tärkeäksi keskittyä tässä osiossa puolison näkökulmaan ja tarjota myös heille tukea menetyksen käsittelyyn.
Yleistä asiaa surun käsittelystä voit lukea myös täältä.

Menetys on myös sinun

Puolisona sinun on hyvä tiedostaa, että menetys koskee myös sinua. Olet aloittanut raskaana olevan vanhemman tavoin luomaan yhteyttä tulevaan lapseesi mielikuvien avulla heti positiivisen raskaustestin jälkeen - ja joskus jopa ennen. Olet alkanut suunnitella tulevaa vanhemman rooliasi ja miettiä samanlaisia asioita kuin raskaana ollut vanhempikin.
Jos raskaus ei päätykään onnellisesti, sinusta voi tuntua siltä, että joudut asian käsittelyssä taka-alalle. Terveydenhuollossa saatetaan keskittyä hoitamaan vain odottavaa vanhempaa ja läheisesi saattavat kysyä, miten odottava vanhempi on jaksanut. Puolisolle ei välttämättä tarjota sairaslomaa tai keskusteluapua. Sinulle voi tulla tunne, ettei sinulla ole oikeutta suruun tai ettei menetys saisi koskettaa sinua samalla tavalla kuin odottavaa vanhempaa. Sinusta voi myös tuntua, että puolisona sinun on keskityttävä kannattelemaan raskaana ollutta vanhempaa, eikä sinulla ole tilaa tehdä omaa surutyötäsi.

Vaikka odottava vanhempi onkin terveydenhuollossa keskiössä, koska menetys tapahtuu hänen kehossaan, on hyvä muistaa, että menetys tapahtuu myös puolisolle. Sinulla on oikeus tunteisiisi ja oikeus saada menetykseesi tukea. Sinulla on myös oikeus ajatella itseäsi menetetyn lapsesi vanhempana ja kutsua itseäsi esimerkiksi lapsesi isäksi, äidiksi tai vanhemmaksi.

Menetyksen tunnemyrsky

Raskaudenaikainen menetys herättää aina paljon tunteita ja on hyvä muistaa, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Menetykseen voi liittyä vihan, epäonnistumisen, surun, syyllisyyden, yksinäisyyden, häpeän, pelon ja tyhjyyden tunteita. Saatat myös tuntea katkeruutta tai kateutta sellaisia tuttuja tai tuntemattomia ihmisiä kohtaan, jotka saavat lapsia ja tulevat vanhemmiksi.Tapahtunut saattaa myös näkyä erilaisina fyysisinä oireina, kuten univaikeuksina tai keskittymiskyvyn puutteena. On tavallista, että tunteet myös vaihtelevat ja muuttuvat ajan kuluessa.

Aluksi voi olla vaikea käsittää, mitä oikein on tapahtunut. Esimerkiksi keskenmeno saattaa tapahtua yllättäen spontaanisti omassa kodissa, tai shokkitila voi iskeä yhtäkkiä sen ultraäänen jälkeen, jossa kerrotaan, ettei kaikki olekaan niin kuin piti. Raskaana oleva vanhempi kaipaa puolisoltaan tukea ja puoliso voi tuntea olonsa riittämättömäksi: miten auttaa toista, kun et edes itse tiedä, mitä tässä tapahtuu? Miten olla toiselle tukena, kun omakin maailma on romahtanut?

Sinun voi olla traumaattista seurata vierestä sitä, kun menetys tapahtuu. Puolisona tuntee helposti avuttomuutta, koska raskaana olevaa puolisoa voi olla vaikea auttaa menetyksen hetkellä. Raskaana oleva vanhempi voi tuntea kovaa kipua ja esimerkiksi myös verta voi tulla paljon. Tämä kaikki saattaa tuntua pelottavalta.

Ajattelet ehkä, että sinun pitää olla vahva ja laittaa omat tunteesi sivuun. Toisaalta sinun ehkä pitää ottaa tavallista enemmän vastuuta kotona, jos raskaana ollut vanhempi ei pysty hetkellisesti esimerkiksi tekemään osaansa kotitöistä. Saatat myös ajatella, ettei sinun tunteillasi ole niin väliä. Tunteet saattavat nousta pintaan vasta jonkin ajan päästä. Voi olla, että saat käsiteltyä menetystä vasta myöhemmin, esimerkiksi silloin, kun raskaana olleen vanhemman fyysinen toipuminen on edennyt. Ennen pitkää menetys ja tunteet on hyvä kohdata ja käsitellä. Onkin tärkeää jossain vaiheessa pysähtyä suremaan menetystä, koska lapsen menettäminen missä tahansa vaiheessa raskautta on iso asia, joka vaikuttaa jokaiseen tavalla tai toisella.

Et ole surusi kanssa yksin

Raskaudenaikaisista menetyksistä puhutaan yhä niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla melko vähän - ja puolison näkökulma on esillä vielä harvemmin. Saatat siis tuntea olevasi menetyksesi kanssa täysin yksin. Raskaudenaikaisia menetyksiä tapahtuu kuitenkin Suomessa vuosittain tuhansia, joten tätä suurta surua mukanaan kantavia on olemassa paljon.
Sinun ei tarvitse puhua kokemuksestasi kenellekään, ellet halua. Mikäli kuitenkin päätät puhua, saattaa käydä ilmi, että monelle muullekin lähipiirissäsi on käynyt samoin.

Suomessa saattaa monin paikoin yhä elää vahvana ahdas miehen malli, jonka mukaan "miehet eivät itke" ja herkkyyden osoittamista ei katsota hyvällä. Yhteiskunnassamme miehen ei siis välttämättä ole helppoa näyttää tunteitaan ja haavoittuvaisuuttaan edes kipeimmän menetyksen osuessa kohdalle. Lapsen menettäminen on kuitenkin kenelle tahansa valtava tragedia ja suru, joten on luonnollista että sen käsittely tekee kipeää ja nostaa tunteet pintaan.
Puolisona sinulla on yhtälainen tarve ja oikeus surra ja käsitellä menetystäsi kuin raskaana olleella vanhemmalla, joten omasta jaksamisestasi on hyvä pitää huolta sinulle sopivalla tavalla - oli se sitten ystävien ja läheisten kanssa puhumista ja yhdessä itkemistä, luonnossa liikkumista ja yksinoloa, kirjoittamista, musiikin kuuntelua tai urheilua.

Eri tavat käsitellä menetystä

Raskaana ollut vanhempi ja hänen puolisonsa saattavat käsitellä kohtaamaansa menetystä eri tavoin. Sinulle puolisona käsittely voi olla haastavampaa tai ainakin erilaista, koska et ole kantanut lasta omassa kehossasi. Raskaana ollut vanhempi on huomannut kehossaan jatkuvasti merkkejä raskaudesta ja on ehkä saattanut jo tuntea vauvan liikkeitä, kun taas sinä et ole näitä muutoksia vielä ehkä edes huomannut. Menetys ei näistä syistä välttämättä tunnu sinulle yhtä konkreettiselta kuin raskaana olleelle vanhemmalle. Myös se, että saatat helposti siirtää tunteesi sivuun, voi raskaana olevasta vanhemmasta vaikuttaa siltä, ettet sure ja käsittele menetystä. Tämä saattaa entisestään lisätä kommunikaatiovaikeuksia puolisoiden välillä.

Pariskunnan eri osapuolet saattavat reagoida menetykseen eri tavoin. He saattavat tuntea eri tunteita, eri voimakkuudella ja eri tahtiin. Raskaana ollut vanhempi voi esimerkiksi kokea suurta ahdistusta menetyksen jälkeen, kun taas puoliso voi kokea suurta helpotusta siitä, että lääketieteellinen osuus on ohi ja sujui hyvin. Voi myös olla, että toinen vanhempi haluaa nähdä menetetyn pienokaisen (jos se on mahdollista) ja kutsua tätä nimellä, kun taas toinen vanhempi saattaa haluta pikemminkin etäännyttää itsensä tapahtumista, koska niiden käsitteleminen tekisi liian kipeää. Pariskunnan osapuolet todennäköisesti myös käsittelevät menetyksen aiheuttamia tunteita eri tavoilla. Toiselle voi olla tärkeä saada käsitellä kaikki tunnetilansa puhumalla, kun taas toiselle on ehkä tärkeää saada kohdata tunnetilat omassa rauhassa.

Puolisoilla voi myös olla eri näkemykset menetyksen jälkeisestä elämästä: aletaanko esimerkiksi yrittää uutta raskautta ja jos aletaan, milloin. Toinen voi haluta yrittää uutta raskautta heti kuin mahdollista, kun taas toinen saattaa tarvita enemmän aikaa tunteidensa käsittelyyn.
Uuden raskauden yrittäminen voi itsessään aiheuttaa puolisoissa ahdistusta tai pelkoa, joiden kanssa pärjäämiseen löydät vinkkejä sivujemme osiosta Raskaus menetyksen jälkeen.
Onkin tärkeää, että raskautta aletaan yrittää, kun molemmat puolisot ovat siihen valmiita.

Nämä eri tavat käsitellä menetystä voivat aiheuttaa parisuhteessa ristiriitoja. Toisesta voi tuntua siltä, ettei toinen osapuoli sure menetystä tarpeeksi tai että tämä suree "väärällä tavalla". Menetystä voi kuitenkin käsitellä monella eri tavalla, joten on tärkeä kertoa toiselle omista tunteistaan, kunnioittaa toisen reaktioita ja antaa myös tilaa toisen tunteille.
Parhaimmillaan puolisot pystyvät tukemaan toisiaan suuressa surussaan ja menetys voi myös vahvistaa parisuhdetta ja yhteyttä puolisoon. Puhumalla puolisot voivat pyrkiä ymmärtämään, miltä menetys toisesta tuntuu ja miten toinen toivoo itseään tuettavan surun käsittelyssä.
Vaikka puolisoiden tavat surra olisivat hyvinkin erilaiset, he voivat puhumalla löytää jonkinlaisen kompromissin siinä, miten he sisällyttävät menetyksen osaksi tarinaansa ja miten he esimerkiksi muistelevat menetettyä pienokaistaan.

Apua saa ja pitää hakea

Myös sinun on tärkeä saada tarvittaessa ammatillista apua menetyksesi työstämiseen.
Voitte käsitellä menetystä yhdessä pariskuntana tai erikseen. Tilanteesta riippuen esimerkiksi raskaana ollutta vanhempaa hoitava sairaala tai muun hoitotaho saattaa tarjota menetyksen kokeneille akuuttia keskusteluapua. Voit hakea esimerkiksi psykiatrisen sairaanhoitajan tai psykologin apua myös oman terveysasemasi, työterveyshuollon tai yksityisten palveluntarjoajien kautta. Valtakunnallisista kriisipuhelimista puolestaan saa tukea akuuttiin kriisitilanteeseen. Vertaistukea on saatavilla myös erilaisissa sosiaalisen median ryhmissä – lisää näistä voit lukea sivujemme Lisää tietoa ja tukea -osiosta.

Puolisona olet menetystilanteessa erityisen paineen alla, kun tuet raskaana ollutta puolisoasi ja yrität samalla pärjätä oman suuren menetyksesi kanssa. Olet tärkeä tuki puolisollesi - muistathan myös pitää huolta itsestäsi ja ottaa tarvitsemasi tilan ja ajan omalle surullesi.

Muista:

Sinun ei tarvitse olla vahva
Sinun ei tarvitse kestää
Sinun ei tarvitse päästä asiasta yli - tapahtunut on osa omaa historiaasi,
mutta voitte yhdessä puolisosi kanssa päästä surussa eteenpäin.

Sinulla on oikeus:

kutsua itseäsi vanhemmaksi, äidiksi tai isäksi
tuntea kaikkia mahdollisia tunteita
tulla kohdatuksi terveydenhuollossa

pyytää ja saada sairauslomaa
pyytää ja saada apua.