Alkuraskauden
keskenmeno
Keskenmeno tarkoittaa sitä, että raskaus keskeytyy itsekseen ennen 22. raskausviikkoa tai silloin, kun sikiö painaa alle 500 g. Tätä myöhemmin tapahtuvaa sikiön menehtymistä kutsutaan kohtukuolemaksi.
Puhe raskaudenaikaisista menetyksistä keskittyy usein keskenmenoihin. Se on ymmärrettävää, sillä suurin osa raskaudenaikaisista menetyksistä on keskenmenoja. On arvioitu, että noin 15-25 % raskauksista päättyy keskenmenoon eli tätä surua kantaa mukanaan ikävän moni. Luku on vielä suurempi (jopa noin 50 %), mikäli mukaan lasketaan myös erittäin varhaisessa vaiheessa tapahtuvat keskenmenot eli biokemialliset raskaudet.
Alkuraskauden keskenmenoksi kutsutaan keskenmenoa, joka tapahtuu ennen 12. raskausviikkoa. Suurin osa (noin 75-90 %) keskenmenoista tapahtuu alkuraskaudessa eli ennen kuin 12 raskausviikkoa on täynnä.
Osittaisesta keskenmenosta on kysymys silloin, kun monikkoraskaudessa toinen (tai useampi) sikiöistä kuolee kohdussa raskauden aikana, mutta toinen sikiöistä jää eloon ja raskaus etenee loppuun asti. Kuollut sikiö voi poistua kohdusta vuodon mukana tai jäädä kohtuun synnytykseen saakka. Vanhempien tunteet voivat olla ristiriitaisia, kun he samaan aikaan surevat menettämäänsä lasta ja iloitsevat elävästä lapsestaan.
Keskeytymisen syyt
Yksittäisten keskenmenojen syytä ei yleensä tiedetä. On kuitenkin arvioitu, että yli puolet keskenmenoista johtuu sikiön vakavasta kehitys- tai kromosomipoikkeavuudesta. Useimmiten keskenmeno ei siis johdu äidin toiminnasta vaan joko sikiöön liittyvistä häiriöistä tai esimerkiksi odottavaan äitiin liittyvistä hormonaalisista syistä, kohdun rakennepoikkeavuuksista tai sairauksista.
Odottajan iän myötä keskenmenoriski kasvaa, sillä muun muassa munasolujen laatu heikkenee ja kromosomihäiriöiden määrä lisääntyy.
Keskenmenon eteneminen
Kun keskenmeno käynnistyy, sen estämiseksi ei valitettavasti yleensä ole tehtävissä mitään.
Keskenmeno voi käynnistyä spontaanisti, jolloin kohtu alkaa tyhjentyä itsestään. Spontaanin keskenmenon merkkejä ovat usein lisääntyvä verenvuoto ja kuukautiskipua muistuttava selkä- ja alavatsakipu.
Aina kohtu ei kuitenkaan ala tyhjentyä itsestään, vaikka sikiön kehitys olisikin keskeytynyt. Tätä kutsutaan keskeytyneeksi keskenmenoksi. Keskeytynyt keskenmeno ei välttämättä oireile mitenkään, jolloin tilanne voidaan todeta esimerkiksi ultraäänitutkimuksessa, jossa sikiön sykettä ei löydy. Joskus keskeytynyt keskenmeno huomataan vasta useita viikkoja keskeytymisen jälkeen.
Hoito
Kun kyseessä on alkuraskauden keskenmeno, odottava äiti käy läpi keskenmenon usein kotonaan kipulääkityksen avulla. Kotona tulee olla paikalla puoliso tai muu tukihenkilö. Noin 40 prosentissa keskenmenoista kohtu tyhjenee itsestään. Mikäli näin ei käy, avuksi voidaan ottaa kohdun supistelua aiheuttavia lääkkeitä tai suorittaa sairaalassa kohdun mekaaninen tyhjennys eli kaavinta. Joskus lääkehoito voidaan joutua uusimaan, mikäli kohtu ei tyhjene täysin ensimmäisellä kerralla. Kohdun tyhjeneminen voi joskus olla pitkä prosessi, joka saattaa viedä aikaa.
Sekä lääkkeellisesti hoidetussa että spontaanissa keskenmenossa vuodon ja kivun määrä vaihtelevat: joissakin tapauksissa keskenmeno voi muistuttaa runsaita kuukautisia, mutta joskus vuodon mukana saattaa tulla myös erikokoisia hyytymiä, istukan palasia tai muuta materiaalia. Tämä voi tuntua pelottavalta, mutta on täysin normaalia. On sinusta itsestäsi kiinni, miten haluat tilanteessa toimia: voit halutessasi ottaa sikiön tai raskausmateriaalin talteen esimerkiksi siivilän avulla tarkastellaksesi niitä tai esimerkiksi haudataksesi ne maahan, mutta voit myös aivan hyvin huuhtoa ne alas WC-pöntöstä. Tähän ei ole oikeaa tai väärää tapaa.
Jälkihoito
Keskenmenon jälkivuoto saattaa kestää useita viikkoja. Jälkivuodon aikana ei tulehdusriskin vuoksi suositella yhdyntää, ammeessa kylpemistä, saunomista tai uimista.
Jotkin sairaanhoitoalueet saattavat tarjota keskenmenon kokeneelle jälkitarkastuksen, jossa kohdun tyhjentyminen varmistetaan esimerkiksi ultraäänitutkimuksella tai verikokeella, mutta on myös hyvin tavallista, että jälkitarkastuksen sijaan sinua pyydetään tekemään raskaustesti noin kuukausi keskenmenon jälkeen varmistaaksesi raskauden keskeytymisen.
Keskenmeno aiheuttaa usein fyysisten oireiden lisäksi järkytystä, surua ja vaikeita tunteita, joiden käsittely vie aikaa.
Lähteet
Duodecim, Simpukka ry, Terveyskirjasto, Terveyskylä, Yle
“Makasin ultrattavana ja kätilön sanat vahvistivat sen, mitä olin pelännytkin: 'On tämä ainakin pienempi kuin raskausviikkojesi mukaan pitäisi olla. Eikä sykettä löydy.’
Olin hakeutunut ultraäänitutkimukseen puuttuvien raskausoireiden ja haaleanpunaisen tiputteluvuodon vuoksi. Minun olisi pitänyt olla raskausviikolla 7 tai 8, mutta alkio vastasi kooltaan viikkoa 5. Sain puolentoista viikon päähän lähetteen sairaalaan uuteen ultraan, jossa tilanne varmistettaisiin. Odottelu ja epätietoisuus tuntuivat piinalliselta ja minusta oli absurdia jatkaa arkeani samalla, kun todennäköisesti kannoin kuollutta ihmisenalkua sisälläni.
Kun alkuraskauden keskeytynyt keskenmeno varmistui, sain sairaalasta käteeni tietolappusen ja cytotec-pillerit, joilla keskenmeno tuli itse hoitaa kotona loppuun. Kotona otin pillerit, särkylääkettä ja odotin peloissani mitä tuleman piti.
Muutamia tunteja kestäneiden kuukautiskipumaisten tuntemusten päätteeksi wc-pönttöön putosi verisiä hyytymiä. Tunsin itseni huijatuksi: siinä se oli, minun vauvani, josta oli näiden muutamien viikkojen aikana ehtinyt tulla minulle todellinen.”
“Olin onnellisena menossa ensimmäiseen ultraan rv 12 aikaan.
Otin selfieitä siitä kuinka olen menossa näkemään lapseni ensimmäistä kertaa. En nähnyt häntä silloin. Ultrassa hoitaja sanoi, ettei kohdussani ollut mitään elävää. Järkytyin enkä muista sairaanhoitajan tapaamisesta juuri muuta.
Jonkin ajan odotuksen jälkeen pääsin tapaamaan lääkäriä ja hän ultrasi tarkemmin todeten saman kuin hoitaja: lapseni oli kuollut jo yli kuukausi aiemmin eli noin rv 8 aikaan. Kyseessä oli keskeytynyt keskenmeno. En silloinkaan nähnyt häntä koska en voinut. Huutoitkin ja peitin silmäni isolta televisioruudulta, jossa kuollut lapseni olisi näkynyt.
Ensimmäiset pahoittelut terveydenhuollon puolesta sain seuraavana päivänä hakiessani ensimmäisen tyhjennyslääkkeen hoitajalta toiselta osastolta. Menin ottamaan viimeisen tyhjennyslääkkeen kolmen päivän päästä sairaalaan epilepsiani vuoksi. Vuoto alkoi jo sairaalaan meno aamuna. Näin rakkaan lapseni kuolleena vessapaperissa.
Sairaalassa minua hoidettiin hyvin ja sain kipuuni lääkettä. Pääsin sairaalasta kotiin noin kuuden tunnin jälkeen. Parin päivän päästä tyhjennyksestä istukka tuli ulos. En ollut varautunut siihen, mutta sain asiaan varmistuksen naistentautien päivystykseen soitettuani. Tyhjennys auttoi suruani. En ollut enää lapseni hauta vaan lapsensa menettänyt äiti."